Työelämä ja ammatillinen suhde – Mahdollistaako työnantajasi vastuunottoa?

Työssä käyminen ja erilaisten tehtävien tekeminen on verrattavissa takiaispuskan läpi juoksemiseen. Vastuut ja tehtävät tarttuvat ihmiseen kuin takiaiset – jos kerran olet hoitanut jonkun vastuun, kääntyvät katseet sinuun automaattisesti seuraavan kerran, kun tämä vastuu nostaa päätään. Tämän vuoksi kannattaa aika-ajoin pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mihin tehtävään olet ryhtynyt, mitä sinulta odotetaan ja miten itse suhtaudut työhösi. Mitä paremmin tiedämme, miten suhtaudumme työhömme ja mitä siltä tulevaisuudessa haluamme, sen helpompi meidän on myös puolustaa omaa aikaamme ja esimerkiksi priorisoida työtehtäviä.

Ammatillinen suhde on käsite, jota on ehkä helpoin avata esimerkin kautta:

Otetaan esimerkiksi kokin ammatti. Kokin työn perustarkoituksena on tarjota ruokaa ihmisille. Ammattiin voi kuitenkin suhtautua monella eri tavalla. Toisessa ääripäässä on niin sanottu tuotantolinjakokki, jonka työpäivä voi koostua esimerkiksi siitä, että tavarantoimittaja toimittaa 100 kiloa makkaroita ja 100 kiloa perunoita. Näistä kokki sitten yhdistelee mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 200 kiloa makkaraperunoita. Tällaisessa tehtävässä kokki suhtautuu työhönsä varsin suorituskeskeisesti, jotta pystyy kiireessä tuottamaan sovitun määrän ruokaa. Tuotantolinjalla toimiva kokki ei välttämättä käytä suurta osaa vapaa-ajastaan oman ammattitaitonsa kehittämiseen.

Toisessa ääripäässä on taas Michelin-ravintolan molekyyligastronomi, joka pyrkii pilkkomaan ja yhdistelemään erilaisia raaka-aineita mitä innovatiivisimmin keinoin. Gastronomimme käyttää luultavasti huomattavan paljon myös ’vapaa-aikaansa’ ammattitaitonsa kehittämiseen. Luultavimmin gastronomi vertaa kysyttäessä itseään taiteilijaan, jolla työn ja vapaa-ajan suhde on ajat sitten hämärtynyt. Hän haluaa tuottaa ihmisille elämyksiä ja suhtautuu omaan ammattiinsa intohimoisesti.

Edellisessä esimerkissä ei ole kyse hyvästä tai huonosta. Kyse on työn vaatimusten ymmärtämisestä ja omien tavoitteiden yhteensopivuudesta tavoitteiden kanssa. Kun tiedostat oman suhtautumisesi ammattiisi, pystyt helpommin arvioimaan, mitä todella haluat tehdä. Oman ammatillisen suhteen säännöllinen tarkastelu auttaa myös puolustamaan omia rajojaan. Ei:n sanomisen jaloa taitoa ei sovi väheksyä. Oman ammatillisen suhteen osa-tekijöiden ymmärtäminen on tärkeää myös vastuunoton näkökulmasta. Vain omien rajojen, arvojen sekä tahtotilan tiedostamisella ja puolustamisella pystyy aidosti kantamaan vastuuta ensin itsestään ja sitten muista.

Miten suhtaudut työhösi?

Suhtautuminen tehtävääsi vaikuttaa siis merkittävän paljon siihen, miten käytät aikaasi, mihin kohdistat huomiosi, ja millaisia taitoja kehität. Ammatillinen suhde on keskeisessä roolissa työyhteisössä menestymisen kannalta. Tämän suhteen tarkastelu vaatii kuitenkin pysähtymistä sekä järjestelmällistä ja ennen kaikkea rehellistä reflektointia monista eri näkökulmista (esim. Työtehtävät, rooli tiimissä, oma identiteetti, persoonallisuus jne). Edellä mainittu vaatii aikaa, kärsivällisyyttä, taitoa, uskallusta ja energiaa.

Miten tätä pohdintaa on mahdollistettu juuri teidän organisaatiossa? Eikö organisaation johdon perustarkoituksia ole juuri menestymisen edellytyksistä huolehtiminen? Miten nykyinen muutoksen ja kiireen leimaama työelämä mahdollistaa tätä? Pitäisikö muutoksen keskellä ensisijaisesti pysähtyä, rauhoittua, pohtia ja suunnitella? Esimerkiksi sairaaloiden teho-osastoilla vakavuusasteen noustessa tekemisen tahti hidastetaan tarkoituksellisesti – ammattisairaanhoitajat naureskelevat tv-sarjoille, joissa juostaan.

Ammatillista suhdettasi voit tarkastella seuraavista eri näkökulmista:

  • Miten teen työni? (keinot)
  • Mitä pyrin saamaan aikaan ja saavuttamaan työssäni? (tavoitteet)
  • Miksi teen työtäni? (motiivit ja oikeutukset)
  • Millainen toimija uskon ja esitän olevani? (tekijä, persoona)

Useimmat meistä etenevät työurallaan siten, että teemme ensin jotakin suorittavaa työtä, esimerkiksi myyjänä, asiakaspalvelijana, asiantuntijana tai muussa ammatissa. Ammattitaidon kertyessä alamme saada myönteistä palautetta osaamisestamme. Näiden ”kicksien” kautta oma ammatti-identiteettimme vahvistuu ja haluamme panostaa lisää siihen, mistä saamme eniten myönteistä palautetta. Ja mitä enemmän panostamme substanssiosaamiseemme, sen vahvemmaksi tekijä-identiteettimme muuttuu.

Tekemisellä on vahva vaikutus ihmisen toimintaan – se vahvistaa tekemistä. Näin vietämme suurimman osan työajastamme automaattiohjauksella emmekä suurella todennäköisyydellä spontaanisti esimerkiksi haasta omaa ammatti-identiteettiämme. Tämä(kään) ei itsessään ole hyvä tai huono asia. Aivomme pyrkivät säästämään energiaa kaikin mahdollisin keinoin. Hyvä esimerkki energiansäästöstä on tuttu kotimatka. Milloin viimeksi havahduit kotimatkan jälkeen kotipihasta vain huomataksesi, että unohdit käydä kaupassa / hakemassa lapset / hoitamassa asioita? Kotimatka on niin tuttu, että huomiomme ei enää kiinnity matkalla oleviin asioihin. Näin aivomme menevät offline -tilaan ja energiansäästö voi alkaa.  Tästä kuitenkin seuraa se, että suuri osa työstämme valuu ajan kanssa itsestäänselvyys -laariin. Ammatillisen suhteen säännöllisen epäsäännöllinen tarkastelu on näin oman (ja organisaation) hyvinvoinnin sekä vastuunoton kannalta keskeistä.

Oman ammatillisen suhteen ymmärtämisen ja tarkastelun syventämiseksi suosittelemme seuraavaa kirjaa: Räsänen & Brax: Ammattilaisen paluu.

f ln