Tunteettomasti päätetty?

Tunteettomasti päätetty? Jos ihminen on tärkeätä päätöstä tehdessään kahden vaiheilla, ongelmalla ei kannata loputtomasti vaivata päätään. Vaikeissa valintatilanteissa kannattaa luottaa enemmän tunteisiin kuin järkeen.

Siihen mitä vaisto sanoo, liittyy paljon tiedostamatonta kokemusperäistä tietoa, johon älyllä ei pääse käsiksi. Myös tunteiden peittoaminen rationaalisella asioiden analysoinnilla on lähes yhtä tyhjän kanssa tai jopa vahingollista. Jos ihmisellä on useita eritasoisia ja näköisiä kompleksisia muuttujia sisältävä valintatilanne, on parempi antaa päätösten syntyä lopulta tunteella, sillä järkiperäisellä valinnalla ei näin monimutkaisia asioita pysty lopullisesti käsittelemään. On myös erinomaisen tärkeää olla tietoinen omasta ajatteluprosessista – miten minä (tai me) yleisesti lähestymme päätöksentekotilanteita.

Olet esimerkiksi saanut ulkomailta työtarjouksen. Työehdot ovat houkuttelevat, mutta puolisolle ei kuitenkaan ole tarjolla töitä. Ulkomaille muuttaminen on niin monimutkainen päätösprosessi, ettei sitä pysty järkeilemään. Tunne siitä, että on tekemässä oikein helpottaa tätä päätöstä, sillä se voi kyseenalaistaa järkiperusteita. Tunne auttaa pääsemään kummallekin sopivaan päätökseen.

Toisaalta jos olet täysin tunteeton (tietynlaisesta aivovauriosta kärsivät ihmiset pitävät kaikkea ympärillä tapahtuvaa yhdentekevänä), jo leivänpäällisten valitseminen on täysin mahdotonta; kinkku, meetwursti, kurkku ja tomaatti ovat täysin samanarvoisia valintatilanteessa. Mikään vaihtoehto ei tunnu paremmalta kuin toinen. Tunteet ovat siis mukana myös kaikkein yksinkertaisimmissa valintatilanteissa.

Niin sanottu prospektiteoria, jonka Psykologi Daniel Kahneman kehitti vuonna 1996 nyt jo edesmenneen Amos Tverskyn kanssa käsitteli päätöksentekoa tilanteessa jossa emmitään. Tutkijoiden mukaan puhtaat järkiratkaisut ovat harvinaisia. Järkiratkaisujen sijaan ongelmat ratkotaan hyvin usein vaistoon, kokemukseen ja päättelyyn perustuvan heuristisen arvioinnin pohjalta. Tässä lähestymistavassa valitaan se vaihtoehto joka vaikuttaa hyvältä. Kahneman sai teoriastaan taloustieteen Nobelin vuonna 2002. Tätä tunteen ja päätöksenteon yhteyttä on em. tutkijoiden työn jälkeen toki jatkettu ja mielestäni erinomainen kokoava artikkeli tämän yhteyden monimutkaisuudesta löytyy oheisen linkin takaa.

Tunteet ovat myös paljon syvemmällä ihmisten kanssakäymisessä. Emme tunne yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Harvemmin myöskään ajattelemme aidosti yksin. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä on toisen ihmisen toiselle aiheuttamalla tunnetilalla huomattava vaikutus vastaanotetun sanoman / tiedon merkitykseen tiedon vastaanottajalle. Lukijakin on varmasti huomannut omassa suhtautumisessaan eroja riippuen viestintuojasta / idean esittäjästä, vaikka itse viesti olisikin identtinen.

Olisiko mahdollista opetella tunnistamaan itsessään nämä syvällä piilevät ihmissuhteiden perustekijät? Olenko mielestäni neutraali, positiivisesti- vai negatiivisesti varautunut kyseistä henkilöä kohtaan? Kertooko tämä tunnekokemus itsellesi enemmän ihmisestä vai sinusta itsestäsi? Voisiko tätä ”löytöä” hyödyntää työyhteisön toimintaa parantavalla tavalla?

Oletko koskaan kokeillut tätä: Mieti, missä asiassa olet melko varma siitä, että oma näkökulmasi on oikea. Seuraavaksi tutki mahdollisuuksiesi mukaan, miten sinun näkökulmaasi vastustavat asiantuntijat puolustavat omaa näkökulmaansa. Oletko vieläkin yhtä varma? Minkälaisia tuntemuksia tämä sinussa herätti? Jos asia oli aidosti sinulle merkittävä, oli huomion kiinnittäminen asiantuntijoiden (ja tähän helposti tulee myös heittomerkit sanan asiantuntija päälle) sanomisiin huomattavan vaikeaa. Jos tätä omien näkökulmien (vahva tunnekokemus) haastamista ei koskaan tee, kasvavat oman ajattelun urautumisen todennäköisyydet merkittävästi. Ihminen tulee sokeaksi itselleen.

Käyttäytymistieteilijä Dan Ariely kuvaa tätä mielestäni osuvalla tavalla: Maailmassa on kaksi mahdollista tietä, helppo tai merkityksellinen. Asioiden pitää tuntua, jotta ne koetaan merkityksellisiksi ja jotta ne meihin aidosti vaikuttavat. Tunteet vaikuttavat fundamentaalisella tasolla kaikkeen kokemaamme musiikista fyysisen suorittamisen kautta tiedon ymmärtämiseen ja sisäistämiseen. Mistä siis tulee tämä tunteiden määrittely jotenkin pehmeäksi tai vähemmän tärkeäksi? Miten nämä eivät siis ole merkityksellisiä asioita organisaatioita johdettaessa? Pitäisikö oman kehittymisen näkökulmasta tavoitteiden asettamisen lisäksi tiedostaa myös omia pelkojaan ja pyrkiä niitä kohti?

f ln