Ovatko itsestäänselvyydet arvottomia?

Koulutustilaisuuksissa tulee aika ajoin vastaan eriskummallinen sanapari itsestäänselvyys. Palautteen muodossa vastaanotettuna saattaa se näin kouluttajan näkökulmasta tuntua jopa kriittiseltä palautteelta – eihän kukaan niistä halua kuulla.

Eivät ole aikamme ja näin huomiomme arvoisia asioita. Vai ovatko? Hieman tarkemmalla tarkastelulla alkaa itsestäänselvyyksistä nousemaan ehkä hieman yllättäviäkin piirteitä. Väittäisinkin, että juuri itsestäänselvyydet ovat organisaation (ja yksilön) menestyksen ja näin tuloksellisuuden kannalta yksi olennaisimmista huomion kiinnittämisen kohteista.

Aloitetaan tarinalla. Maija istui koulutuksessa. Koulutuksen aiheena oli organisaation ja kiireen suhde. Koulutus järjestettiin noin sadan hengen auditoriossa, jossa jokainen paikka oli käytössä. Maijan vieressä kollega kirjoitti innoissaan muistiinpanoja. Toisella puolella kollega selasi sähköpostilaatikkoa näennäisen päämäärättömästi. Tauolla Maija vaihtoi ajatuksia kollegoidensa kanssa – keskustelu alkoi turhautuneella tuhahduksella. ”Olipa taas itsestäänselviä asioita”, kommentoi sähköpostilaatikkoaan selaillut Ritva. Muistiinpanoja kirjoitellut Pekka oli selvästi hieman vaivaantunut ja pysyi hiljaa. Maija myös nyökkäili hieman kiusaantuneena ja päätyi toteamaan, että ”No ihan hyvä, että silti näistäkin asioista jaksetaan meitä muistutella”. ”Parempi se nyt olisi olla niissä oikeissa töissä” töksäytti siihen Ritva. Keskustelu jäi tähän ja jokainen lähti hakemaan kahvia – Ritva omaa reittiään, Maija ja Pekka hieman enemmän yhdessä.

Matkalla kohti kahvin ja teen maailmaa Maija ja Pekka keskustelivat Ritvan reaktiosta. Kumpikaan heistä ei nähnyt koulutuksen viestin ytimessä olleita asioita, kuten huomion kiinnittämisen ja harjoittelun olennaisuuden, omien toimintatapojen tunnistamisen ja kartoittamisen hyötyjen tai kollegojen arvostamisen osoittamisen teemoja Ritvan arjessa. Aivan kuin Ritva olisi kuvitellut näiden asioiden jo näkyvän hänen toiminnassaan. ”Miksiköhän Ritva pitää kouluttajan läpikäymiä asioita itsestäänselvinä?” ajatteli Pekka ääneen. Maija pohti hetken tätä kysymystä ja oivalsi, että Pekka oli saapunut suhteellisen oleellisen kysymyksen äärelle.

Itsestäänselvyys

Itsestäänselvyys on asia, johon emme enää määritelmällisesti osaa kiinnittää huomiota. Näin itsestäänselvyydet –laariin päässeillä tai joutuneilla asioilla ei ole enää meidän todellisuuteemme kovinkaan suurta vaikutusta. Omasta mielestämme. Haasteena organisaatiossa toimimisen kannalta itsestäänselvissä asioissa on se, että kun huomiomme ei enää kiinnity joihinkin asioihin, emme todennäköisesti osaa niitä asioita arvostaa tai kehittää. Itsestäänselvyydet ajavat myös vahvasti kohti olettamista. Olettaminen on ensimmäinen askel kohti virhettä, kun puhutaan organisoitumisesta.

Itsestäänselvyyksiin on toki todella monia näkökulmia. Valitsen tähän kirjoitukseen nyt yhden; yksilön oman elämän itsestäänselvyydet.

Mitkä ovat omassa elämässäsi asioita, joita pidät itsestäänselvyyksinä? Oletko koskaan pohtinut näitä? Ehkä kirjoittanut niitä ylös? Nämä asiat ovat todella olennaisessa roolissa elämäsi suunnan ja huomiosi kiinnittymisen kannalta, mutta jos et pohdi näitä asioita, säilyvät ne todennäköisesti alitajuisena vaikuttimena. Yksi esimerkki näistä itselle itsestäänselvistä vaikuttimista voisi olla, vaikka henkilökohtaiset arvosi. Arvot ovat asioita, jotka luovat sinulle päämääriä ja tavoitteita elämääsi. Jos arvostat joitain asioita, et määritelmällisesti arvosta niin paljon näiden asioiden vastakohtia.

Arvot

Todennäköisesti haluat nähdä elämässäsi enemmän asioita, joita arvostat ja vähemmän asioita joita et arvosta. Mitkä ovat omat arvosi ja minkälaisia päämääriä niistä muodostuu? Ovatko arvosi kenties ristiriidassa jonkun valitsemasi päämäärän kanssa? Miksi arvostat juuri niitä asioita mitä arvostat? Olisiko arvoillasi muutosprosessin paikka? Näin arvot ovat helposti asioita, jotka ovat päätyneet itsestäänselvyydet –laariin. Sieltä laarista käsin ne ohjaavat (jopa määrittävät) elämääsi täysin tietoisen ajattelusi ulottumattomissa. Ainoa tapa päästä niihin käsiksi on pysähtyä ja pohtia mitä nämä ovat, kirjoittaa niitä auki ja kiinnittää niihin huomiota. Itsestäänselvyyden kohtaaminen on siis erinomaisen tärkeä paikka pysähtyä ja esittää sama kysymys itselle, jota Pekka ääneen ajatteli; Miksi tämä on minulle itsestäänselvää ja onko se myös muille?

Itsestäänselvyydet –laarin tonkimista jatketaan seuraavassa kirjoituksessa.