Mielen lukkojen avaaminen

Free Your Mind – The Rest Will Follow. Joillekin muistuu lauseesta mieleen En Vogue-yhtyeen ysärihitti. Hirveä korvamato, sanovat toiset. En ota kantaa kappaleen musiikillisiin ansioihin, mutta biisin nimi on komea ja ajatus nimen takana sitäkin hienompi. Jos pysähdymme miettimään, huomaamme olevamme peruskysymysten äärellä. Aihetta ovat omalla tahollaan pohtineet muun muassa Frank Zappa, Alfred Hitchcock, Nietzsche, Spinoza, vanhoista kreikkalaisista ainakin Epikuros ja sokraattinen koulukunta. Samat kysymykset ovat jo vuosituhansia askarruttaneet myös Intian neljän valtauskonnon viisaita.

Mitä mielen lukot ovat?

Kun haemme onnellisuutta, menestystä, huippusuorituksia tai mitä ihmiset sitten tavoittelevatkaan, haasteeksi nousee ajattelua kahlitsevien mielen lukkojen avaaminen. Mielen lukoilla tarkoitan niitä asenteitamme ja ajattelutapojamme, jotka estävät meitä yltämästä siihen, mihin kykymme ja osaamisemme antaisivat mahdollisuuden. Mielen lukkoja ovat esimerkiksi:

  • Pessimistinen maailmankatsomus ja negatiiviset ajatuskierteet ovat pahimpia esteitä menestyksellemme. Ihmisen mieli on virittynyt tunnistamaan meitä uhkaavat vaarat. Tämän vuoksi kiinnitämme paljon enemmän huomiota uhkiin ja epävarmuustekijöihin, kuin niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Sanotaan, ettei hyvä uutinen ole uutinen lainkaan. Asioiden ollessa hyvällä tolalla, mielemme lepää, eikä ole erityisen valppaana. Mutta heti, kun ilmenee jotain uhkaavaa, mielemme herää ja valpastuu. Tämä ominaisuus periytyy esihistoriastamme, jolloin elimme jatkuvassa hengenvaarassa ja ajattelumme muokkautui sen mukaiseksi. Ajattelumme perusrakenteet muuttuvat hitaasti. Ei siis ihme, että monet meistä näyttävät elävän jatkuvien uhkien ja pelkojen rasittamana. He kutsuvat usein itseään realisteiksi, mutta heidän maailmankuvansa ei kuitenkaan vastaa sitä, mikä tässä maailmassa on totta. Tätä mielemme pyrkimystä pessimismiin ja todellisuuden näkemiseen liian kielteisenä, ovat erinomaisella tavalla kuvanneet Hans Rosling, Ola Rosling ja Anna Rosling Rönnlund kirjassaan Faktojen maailma.
  • Oman onnistumisen kieltäminen. Ihminen on joskus oman menestyksensä pahin este. Psykologit kohtaavat jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät millään sallisi itsensä menestyvän, pyrkivät tietoisesti tai tiedostamattaan vesittämään omat ponnistuksensa. Tällaisen käyttäytymisen taustalla ovat usein lapsuuden traumaattiset kokemukset, jotka vahvistavat käsitystä, ettei kyseinen ihminen ole ansainnut menestystään. Kun tämä tunne on riittävän vahva, se vaikuttaa myös alitajuntaan, jolloin ihminen alkaa itse toimia omaa menestystään vastaan, ilman että itse huomaa olevansa oman menestyksensä pahin este.
  • Liiallinen kiintyminen vanhoihin rutiineihin aiheuttaa näköalattomuutta. Mitä pitempään olemme kiertäneet samaa latua, sen syvemmäksi ura muuttuu, ja sen työläämmäksi muodostuu vanhojen rutiinien muuttaminen. Pelko astua ulos omalta mukavuusalueltaan lukitsee mielemme tehokkaasti, ja estää meitä näkemästä erilaisia mahdollisuuksia. Mutta kun muu maailma uudistuu jatkuvasti, on vaikea selviytyä pelkästään ripustautumalla sinnikkäästi kiinni vanhaan.
  • Tunne-elämän häiriöt, kuten liian voimakkaat kateuden ja vihan tunteet tai liian voimakas kilpailuvietti ohjaavat energiaamme sellaiseen, joka ei pitkällä tähtäimellä tuota menestystä. Merkityksettömyyden kokemus puolestaan heikentää itseluottamusta. Usein tähän liittyy myös alemmuuden tunne ja kyvyttömyys tunnistaa omat voimavaransa ja lahjakkuusreservinsä.

Mielen lukot voivat johtua myös maanisesta tarpeesta kiirehtiä kokemuksesta toiseen, ilman aikaa pysähtyä pohtimaan minne on menossa ja miksi. Liian voimakas sosiaalistumisen pyrkimys ja miellyttämisen tarve voivat luoda paineen toimia omaa etuaan vastaan. Lyhytaikaisesti tällainen kiltteys voi kannattaa, mutta ajan mittaan liiallinen miellyttäminen kääntyy itseämme vastaan.

Monet mielen lukot juontavat juurensa lapsuudesta. Usein jo varhaislapsuuden kokemuksista, joista meillä voi olla vain hataria muistikuvia. Meille on ehkä pienestä pitäen uskoteltu, että olemme jollain tavoin huonoja. Ja kun tätä viestiä on toistettu riittävän monta kertaa, olemme alkaneet uskoa siihen. On syntynyt mielen lukko, joka voi rajoittaa elämäämme jopa koko loppuikämme ajan. Tai sitten vanhempamme ovat halunneet muokata meistä jotain sellaista, jota emme ole itse halunneet. He ovat ehkä ohjanneet meitä pontevasti johonkin ammattiin tai jonkin harrastuksen pariin, omien mielihalujensa toteuttamiseksi.

Elämmekö omaa vai jonkun toisen määrittelemää elämää? Rohkeus asettaa itselleen omia tavoitteita vaikuttaa siihen, mitä saamme aikaiseksi. Vaatimattomat tavoitteet tuottavat vaatimattomia tuloksia. Toistaako pieni (opittu) ääni mielessämme, ettemme kuitenkaan voi saavuttaa mitään kovin merkittävää. Miksi siis yrittää? Mihin tarpeeseen on keksitty sananlasku: ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”? Millaisiin saavutuksiin voisimme yltää, jos sisäinen äänemme ei pyrkisi mitätöimään meitä?

Mielen lukkojen avaaminen

Mielen lukot ohjaavat toistamaan vanhoja ajatuskulkujamme ja rutiinejamme, vaikka ne olisivat hyvinvointimme kannalta haitallisia. Tämä johtaa vähitellen turhautumiseen, ilon katoamiseen ja jopa katkeroitumiseen. Työssä ja työn ulkopuolella.

Käsityksemme maailmasta ja itsestämme vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä havaitsemme ympäristöstämme ja miten tulkitsemme kohtaamiamme asioita. Me siis valitsemme, mihin kiinnitämme huomiota ja tulkitsemme vastaanottamiamme viestejä aiemman maailmankuvamme mukaisesti. Olemme erityisen vastahakoisia kyseenalaistamaan omaa minäkuvaamme. Nykyään on tapana sanoa, että elämme ikään kuin itse rakentamissamme kuplissa, joilla on taipumus vahvistaa itseään ja lukita ajatteluamme. Liian vahvat mielipiteet ja ehdottomat ”totuudet” muodostuvat kuitenkin nopeasti rajoitteiksi epävarmassa kompleksisessa maailmassa.

Omien ajatuskulkujen muuttaminen ei tapahdu itsestään, vaan vaatii energiaa ja päättäväisyyttä. Pääsemme usein helpommalla syyttämällä ongelmistamme ulkoisia tekijöitä, vaikka pohjimmaiset syyt olisivat omissa asenteissamme. Voidaksemme avata mielemme lukot, meidän on tunnistettava kielteiset ajatuskierteemme ja poisselittämisen sijaan myönnettävä niiden vaikutus elämäämme. Tarvitsemme kykyä itsetutkiskeluun eli introspektioon, jonka avulla opimme vähitellen ymmärtämään ajatteluamme paremmin. Joskus jo pelkästään mielen lukkojen tiedostaminen estää niitä vahingoittamasta meitä liikaa. Emme voi estää negatiivisia ajatuksia nousemasta mieleen, mutta voimme valita, miten reagoimme niihin. Jos emme jää kielteisten ajatuskulkujen verkkoon, ne vähitellen heikkenevät ja lakkaavat lopulta lannistamasta meitä. Monet ovatkin löytäneet mindfullnessista avun omien ajatustensa ja tunteidensa hillitsemiseen.

Jokaisella meistä on omat mielen lukkomme, jotka estävät meitä onnistumasta. Niitä ei kuitenkaan tarvitse kantaa mielessään loputtomiin, vaan me voimme avata näitä lukkoja. Yksi kerrallaan.

Voit aloittaa tunnistamalla jonkin ajatuksesi, jonka koet erityisen kahlitsevaksi. Kyse voi olla jostain syvälle juurtuneesta käsityksestä itsestäsi. Voit kokea olevasi epämusikaalinen tai lahjaton jollakin muulla alueella, liian lyhyt tai pitkä, liian tavallinen, liian nuori tai vanha tai vaikka mitä. Olemme mestareita keksimään itsellemme onnistumisen esteitä etukäteen. Tai sitten voit valita harjoittelun kohteeksi jonkin itseäsi kiusaavan asian, kuten inhokkibiisisi tai vaikkapa ruokalajin, jota et voi sietää.

Pohdi seuraavaksi mistä kielteinen ajatuksesi on muodostunut. Onko kyse lapsuuden mielikuvasta, jonka olet luonut joko omien kokemustesi tai muiden ihmisten vaikutuksen perusteella? Vai onko kyse jostain traumaattisesta aikuisiän kokemuksesta, joka on muokannut mieltäsi? Liittyykö kielteinen ajatuksesi joihinkin tilanteisiin, joista et ole pitänyt. Vai eikö kielteiseksi kokemasi asia sovi yhteen sen minäkuvan kanssa, jonka olet itsestäsi luonut? Monet rakentavat jo varsin nuorina itselleen roolin, jota haluavat elämässään esittää.

Mutta onko minäkuvasi oikea ja ovatko ominaisuutesi muuttumattomia? Miksi ne olisivat, kun mikään muukaan tässä maailmassa ei ole pysyvää. Kehomme uudistuu jatkuvasti. Lähes kaikki solumme vaihtuvat elämämme aikana uusiksi. Aivoissamme syntyy uusia kytkentöjä sitä mukaa, kun ajattelemme ja koemme uusia asioita. Toisaalta sellaiset neuronien yhteydet, jotka ovat syntyneet asioista, joita emme enää tee, kuihtuvat vähitellen olemattomiin.  Tätä muutosta tapahtuu jatkuvasti koko elämämme ajan. Tosin lapsilla nopeammin ja iän karttuessa vähän hitaammin.

Mielemme yrittää jatkuvasti syöttää meille käsitystä siitä, että olisimme jokin muuttumaton ominaisuuksien kokoelma. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan niin omamme kuin ympäristönkin käsitys meistä elää ja muuttuu ajan ja kokemusten karttumisen myötä. Jos otamme mielemme huijaukset liian vakavasti, lukitsemme mielemme ja suljemme pois valtavasti asioita, joihin meillä olisi mahdollisuus tarttua.

Me myös yliarvioimme helposti muiden ihmisten kiinnostuksen meitä kohtaan. Mutta onko meillä lopulta mitään yleisöä, joka jaksaisi alituiseen seurata ja pohtia tekemisiämme? Useimmilla ihmisillä on tarpeeksi pohdittavaa omissakin asioissaan.

Kohtaa inhoamasi, pelkäämäsi tai muu sinua rajoittava asia rohkeasti. Älä yritä paeta mielesi kiusankappaleita, vaan mene lähemmäksi ja vielä lähemmäksi inhoamaasi asiaa, samalla kun tarkkailet mitä mielessäsi tapahtuu. Vaikka jokin asia tuntuisi hyvinkin uhkaavalta tai vastenmieliseltä, se vahingoittaa harvoin sinua fyysisesti. Kielteiset tunteet voivat aluksi olla hyvinkin voimakkaita, mutta vähitellen ne heikkenevät ja lopulta asia ei enää jaksa nostattaa kovin voimakkaita tunteita. Jopa inhokkibiisiinsä voi kyllästyä, jos sitä jaksaa kuunnella tarpeeksi kauan.

Mielen lukkojen avaaminen hyödyntää niin kutsua siedättämisen tekniikkaa, joka perustuu siihen, että riittävän monta toistoa tekee mistä tahansa asiasta tutumman ja vähemmän tunteita nostattavan. Sama logiikkaa toimii tietysti myös myönteisten tunteiden kanssa. Lempiruoastaan jaksaa innostua vain muutaman kerran peräkkäin, ennen kuin se menettää vetovoimansa. Älä siis yritä paeta näitä kiusankappaleita, vaan mene lähemmäksi ja vielä lähemmäksi inhoamaasi asiaa, samalla kun tarkkailet mitä mielessäsi tapahtuu. Jo muutaman kerran jälkeen pystyt kohtaamaan pelkosi tai inhokkisi ilman liian voimakkaita tunteita. Tällöin olet avannut yhden mielesi lukon. Kyseinen asia tai ajatus ei enää hallitse sinua, eikä aseta rajoituksia ajattelullesi ja toiminnallesi.

Joskus lukkojen avaaminen kannattaa aloittaa tarkastelemalla päivittäistä toimintaympäristöämme, sillä ympäristömme vaikuttaa erittäin paljon siihen, miten me ajattelemme ja toimimme. Mitä enemmän ympäristömme muuttuu silloin kun haluamme itse muuttua, sen voimakkaammin se tukee meitä muutoksessa. Se ei ohjaa meitä (ja muita) toistamaan vanhoja rutiineitamme. Mutta jos mikään ympäristössämme ei muistuta meitä muutostavoitteestamme, palaamme helposti takaisin vanhoihin tapoihimme.

Lopuksi kannattaa pohtia myös sitä, miten sisäinen muutoksemme voi vaikuttaa muihin ihmisiin ympärillämme. Muuttuminen pelkästään itseään varten johtaa harvoin hyvään lopputulokseen, vaan voi vahvistaa itsekeskeisyyttämme ja tätä kautta toimia meitä vastaan. Mitä enemmän pohdimme oman kehittymisemme myönteisiä vaikutuksia muihin ihmisiin, sen vahvemman pohjan luomme ajattelumme vapautumiselle.

Me Impactissa olemme olemassa mielen lukkojen avaamisen tukena. Toimimme pääasiassa työelämän ongelmien parissa, mutta toimintamme vaikutukset ulottuvat laajemmalle. Työelämää ja elämää sen ympärillä ei voi erottaa toisistaan. Jos työssä menee hyvin, kotonakin on helpompaa. Ja päinvastoin. Tunnuslauseemme Re-Thinking Services kääntyy suomalaisittain uudelleenajattelupalveluiksi. Olemme auttamassa silloin, kun joku haluaa haastaa omia ajatuskulkujaan ja kaipaa uutta näkemystä toimintaansa. Oikeilla kysymyksillä voimme auttaa avaamaan ajattelua kahlitsevia mielen lukkoja.

f ln