Kollektiivinen älykkyys

Olen useasti pohtinut logiikkaa tiimin rakentamisen ja rakentumisen taustalla. Otetaan hypoteettinen esimerkki.

Organisaatiossa X on varmastikin tavoitteena, että rakennettava tiimi muodostuu monesta eri alan osaajasta joiden taidot ja tietämys toimivat toisiaan täydentävästi. Tätä hyödyntäen tiimin tuleva esimies ja/tai tiiminvetäjä sekä rekrytoija yhdessä miettivät mitkä osaamisalueet tulevat kyseeseen tiimin tarkoituksen täyttämisessä. Jos kyseiset taidot löytyvät jo talon sisältä, parhaiten menestynyt ja fiksuimman oloinen yksilö on esimiehen/rekrytoijan tähtäimessä.

Ideaalitilanteessa saamme siis tiimiin parhaimmat ja fiksuimmat yksilöt, jotka yhdessä muodostavat huipputiimin. Näin siis huomattavasti yksinkertaistettuna. Mutta onko tämä kuitenkaan paras tapa? Pitäisikö tiimin muodostuksessa antaa enemmän painoarvoa joillekin muille ominaisuuksille, kuin älykkyydelle ja suoriutumiselle?

MIT:n, Carnegie Mellon -yliopiston ja Union Collegen tutkijoiden tuloksien (Linkki tutkimukseen) perusteella yksilön älykkyydelle tulisi antaa nykyistä huomattavasti vähemmän painoarvoa.

Tässä ehkä älykkyyden avaaminen (varsin kiistanalaisena) käsitteenä on tarpeen. Älykkyyttä on lähtökohtaisesti montaa erilaista. Lisäksi erinomaisen tärkeä kysymys on se, kuinka paljon älykkyys on aidosti yksilön ominaisuus ja kuinka paljon se riippuu yksilöä ympäröivistä ihmisistä (vastauksena tähän: yksilön älykkyys riippuu huomattavan paljon yksilöä ympäröivistä ihmisistä – emme juuri koskaan ajattele aidosti yksin). Lisäksi on myös käsite viisaus, joka ei mielestäni ole kovinkaan paljon älykkyyden kanssa tekemisissä; voit olla viisas, muttet älykäs ja toisinpäin.

Kyseisessä tutkimuksessa kuitenkin keskityttiin tietyntyyppiseen älykkyyteen. Sellaiseen, jota pystytään mittaamaan älykkyysosamäärätesteillä. ÄO-testit ovat nekin kiistanalaisia, mutta silti ennustekykyisiä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos teet 99 ÄO-testiä ja saat keskimäärin 100 pistettä näistä, niin todennäköisesti saat lähelle sataa pistettä myös sadannesta testistäsi. Voit myös toki saada pistemäärän, joka on lähempänä kengännumeroasi, mutta tämä on hyvin epätodennäköistä. Näin testin tuloksella pystytään ennustamaan (ennustekyky n. 50%), miten hyvä tietty yksilö on ratkaisemaan tietynlaisia ongelmia.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, olisiko mahdollisesti löydettävissä ryhmän ominaisuuksia, jotka pystyisivät samanlaiseen ennustekykyyn kuin yksilölle tehtävän ÄO-testit. Mikä siis tekee ihmisryhmästä hyvän ratkomaan yhdessä kognitiivisesti haastavia ongelmia? Tutkimukseen osallistui vajaa 800 ihmistä ja heidät jaettiin 2–5 hengen sekaryhmiin (ryhmissä oli aina sekä miehiä, että naisia). Oliko älykkyysosamäärällä mielestäsi vaikutusta ryhmän kykyyn ratkaista tehtäviä? Onko ryhmä korkealla älykkyysosamäärällä varustettuja ihmisiä hyvä ratkaisemaan yhdessä vastaavia tehtäviä?

Tutkimuksen mukaan yksilön älykkyydellä ei ollut juurikaan merkitystä ryhmän ongelmanratkaisukykyyn – ryhmän keskimääräistä korkeampi älykkyys ei kyennyt ennustamaan ryhmän suoriutumista. Parhaiten ryhmän ongelmanratkaisukykyä ennustava tekijä oli helposti sanottu, mutta vaikeasti saavutettu tasapuolinen keskustelu. Kun ryhmissä haasteesta keskustelu oli jakautunut tasapuolisesti ja kaikki saivat sanottua sanottavansa, oli ryhmä kykeneväinen ratkaisemaan haasteen sekä suhteellisen nopeasti, että laadukkaasti. Se, miten tasapuolinen keskustelu syntyi, juonsi juurensa yksilöiden sosiaaliseen herkkyyteen. Tutkijat kutsuivat tätä yksilön kyvyksi lukea toisen silmistä, milloin on oma vuoro olla hiljaa ja toisen vuoro puhua. Myös naisten määrällä ryhmässä oli positiivinen korrelaatio kollektiivisen älykkyyden kasvun kannalta. Tämä sukupuolinen tekijä ei ollut tutkijoiden hypoteesien joukossa. Tutkijat selittivät tätä sillä, että naiset ovat keskimäärin sosiaalisesti herkempiä kuin miehet. Tutkijoiden löytämien tekijöiden (tasapuolinen keskustelu, sosiaalinen herkkyys, naisten määrä ryhmässä) ennustekyky oli 44%, joka on siis lähes yhtä hyvä kuin yksilöille tehtävät älykkyysosamäärätestit.

Osa ihmisistä on luonnollisesti sosiaalisesti herkempiä kuin toiset. Uskoisin kuitenkin, että tämä on tietoisesti harjoiteltavissa oleva asia. Ymmärrykseni mukaan harjoittelu on kuitenkin suhteellisen paljon työtä ja aikaa vaativaa yksilön kannalta. Ehkä siis tästä syystä olisi syytä pohtia aikaisempaa tarkemmin, miten ja miksi ihmiset valikoidaan tiimeihin – jos tiimissä sosiaalinen herkkyys loistaa poissaolollaan, on ennuste tiimin ongelmanratkaisukyvyn kannalta suhteellisen huono.